Lopun ajat/eskatologia ja apokalyptiikka Uudessa testamentissa

Lopun aikoihin ja Jeesuksen toiseen tulemiseen liittyviä keskeisimpiä oppeja ja uskomuksia

* Jeesuksen Kristuksen toisesta tulemisesta ottamaan uskovaisensa luokseen ja tuomitsemaan ihmiskunnan (helluntailaisperäisillä lahkoilla on omaperäinen ns. "tempausoppi" Jeesuksen "salaisesta tulemisesta" tempaamaan omansa äkisti taivaaseen, kunnes Jeesus tulee kolmannen kerran, tällä kertaa näkyvästi
* antikristuksesta eli Kristuksen saatanallisesta vastustajasta
* lopun ajan ahdingosta (tästä "vaivan ajasta" käytetään useita erilaisia ilmauksia ja näkemyksien kirjo kyseisestä ahdingon laadusta ja kestoajasta on melkoinen, mikä osoittaa aiheeseen sovellettujen Raamatun tekstien tulkinnan vaikeuden ja subjektiivisuuden)
* viimeisestä tuomiosta
* kuolleiden ylösnousemuksesta
* Jumalan näkyvän valtakunnan perustamisesta (tähän liittyy myös erilaiset käsitykset tuhatvuotisesta valtakunnasta maan päällä eli kiliakismi).

Kreikan kielessä Kristuksen tulemuksesta käytetään sanaa parousia. Sanaa käytetään tarkoittamaan ylipäätään Kristuksen henkilökohtaista läsnäoloa sekä Hänen syntymistään maailmaan UT:ssa. Myös Antikristuksen tulemisesta käytetään samaa sanaa (2 Tess. 2:8). Ei-kristillisessä kirjallisuudessa sanaa käytetään tarkoittamaan jumaluuden voiman osoituksia ja vallanpitäjien saapumista vierailulle kaupunkiin tai maakuntaan. Kyseessä ei UT:n alkukielen perusteella voi olla mikään "salainen" tai "näkymätön" Kristuksen tuleminen, kuten eräissä uskonnollisissa piireissä väitetään.

Kiistatonta on, että Jeesus itse ja hänen apostolinsa odottivat PIAN, siis heidän sukupolvensa aikana, tapahtuvaa Kristuksen toista tulemusta ja Jumalan näkyvää kirkkauden valtakuntaa. Termi sukupolvi tarkoitti tuohon aikaan n. 25-35 vuoden pituista jaksoa, joten sitä on pidettävä asianmukaisena tulkintana sukupolven pituudelle. Emme voi mielivaltaisesti venytellä sukupolvi-sanan merkitystä ja sen kestoaikaa.

Esim. 1 Tess.4:13-18;5:1-3 Paavali selvästi katsoo olevansa itse elossa kun Kristus tulee takaisin ja samoin hänen kirjeensä tessalonikalaiset vastaanottajat. Lisäksi Paavalin mukaan Herran päivä (=Jumalan tuomiopäivä Kristuksen takaisin tullessa) voi tulla mikä hetki tahansa. Muut UT:n kirjoittajat edustavat samalla tavalla läheisen lopun odotusta.

1 Kor.7:29 "..aika on käymässä vähiin."
Jaak.5: 8-9 "Olkaa tekin kärsivällisiä ja rohkaiskaa mielenne, sillä Herran tulo on lähellä...Tuomari seisoo jo ovella".
1 Piet.4:7 "Kaiken loppu on lähellä".
Hebr.1:2 "Mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan...".
Hebr.9:26 "Hän on kuitenkin tullut tähän maailmaan vain kerran, nyt aikojen lopulla, hävittääkseen synnin uhrillaan".
Ilm.10:6; 22:10,12,20 "Aika on lopussa", "Älä sulje sinetillä tämän kirjan ennussanoja, sillä hetki on lähellä...Minä tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan...Tämä on tosi, minä tulen pian." Vrt. myös Ilm.2:25;3:11 "Pitäkää kiinni siitä mitä teillä on, kunnes minä tulen....Minä tulen pian." 

Kristuksen tulemus oli odotettavissa siis tyatiralaisten ja filadelfialaisten oman elinaikana. Toisin siis kuin monesti luullaan, Ilmestyskirjan tarkoitus ei siten kuvaa tuhansien vuosien päässä kirjoitushetkestä olevia tapahtumia eikä mitään avaruusajan ilmiöitä, vaan Ilmestyskirjassa eletään väkevästi Kristuksen pikaisen tulon odotuksessa. Ilmestyskirjan alkuperäiset vastaanottajat eivät missään tapauksessa olisi voineet tehdä johtopäätöstä, että Ilmestyskirjan näyt eivät koske heidän aikaansa eivätkä puhu heidän aikakautensa ilmiöistä ja pian tapahtuvasta lopputaistelusta Saatanan ja Kristuksen välillä, mitä seuraa Jumalan uuden maailman perustaminen nykyisen tilalle. Kuinka Ilmestyskirja olisi voinut lohduttaa ja rohkaista vastaanottajiaan kun kirjaa luettiin jumalanpalveluksissa, jos Ilm. olisi opettanut Kristuksen tulemisen tapahtuvan tuhansien vuosien kuluttua? Se on vastoin apokalyptiikan keskeistä tehtävää, joka on vainoissa kärsivien uskovien rohkaisu ja toivon antaminen, että loppu tulee pian ja vanhurskaat saavat palkkansa, mutta heidän vihollisensa tuhotaan aivan kohta. Mutta kuten tämän artikkelin lopussa esitän, ei Ilmestyskirja ole silti rauennut tyhjiin eikä osoittautunut epäluotettavaksi ja pelkäksi oman aikansa kristittyjen rohkaisukirjoitukseksi.

Matt.24:34 Jeesus sanoo, että "tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu" -eli ihmiset, jotka kuuntelivat hänen puhettaan. Jeesuksen puheissa "tämä sukupolvi" tarkoittaa nimenomaan Hänen oman aikansa ihmisiä (vrt. Matt.11:16; 12:41-42; Mark.8:38). Näitä oman aikansa ihmisiä Jeesus usein arvosteli epäuskosta ja merkkien vaatimisesta ("Miksi tämä sukupolvi vaatii merkkiä? Totisesti: tälle sukupolvelle ei merkkiä anneta", Mark.8:12).

Mark.9:1 "..Tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät, että Jumalan valtakunta on tullut voimassaan".
-selkeästi puhe ei ole mistään "hengellisestä" tulemisesta, kuten seurakunnasta tai Pyhästä Hengestä, vaan näkyvästä lopunajallisesta Jumalan valtakunnan tulemisesta.

Kuten UT:n eksegetiikan professori H. Räisänen osuvasti toteaa, "miksi Jeesuksella olisi ollut syytä juhlallisesti vakuuttaa, etteivät muutamat läsnäolijoista ennätä kuolla ennen helluntaita, ehkä muutaman kuukauden aikana? (Jos Jumalan valtakunta tuli kirkastusvuorella kuten eräät konservatiivit olettavat kyseisen kohdan selitykseksi, aikaa jäi Markuksen mukaan vain kuusi päivää!). Tähän kriittiseen kysymykseen fundamentalisteilla ei ole vastausta" -Räisänen, Miten ymmärrän Raamattua oikein, s.54.

Matt.10:23 "Kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen. Totisesti: te ette ehdi käydä kaikissa Israelin kaupungeissa ennen kuin Ihmisen Poika tulee". Tuskin voi paljon selvemmin korostaa, että Jeesus uskoi lopun tulevan hyvin pian, apostolien eläessä. Jeesus samastaa itsensä Ihmisen Poikaan, joka on Danielin kirjasta peräisin oleva juutalainen apokalyptinen termi, lopunajallinen kuningashahmo (Dan.7:13). Vrt. Matt.11:19: "Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: 'Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä'".

Viimeiset päivät ovat jatkuneet siis yli 2000 vuotta ja kautta kirkkohistorian ovat kristityt tulkinneet juuri oman aikakautensa "maailmanlopun" tapahtumisajaksi, kun oman ajan tapahtumia on mielikuvituksellisesti samastettu varsinkin Ilmestyskirjan näkyihin. Esim. vuoden 1000 aikaan oli voimakasta lopun odotusta ja 1840-luvulla varsinkin Amerikassa (tuon liikehdinnän perusteella syntyi uusia lahkoliikkeitä kuten adventistit ja myöhemmin heistä erkaantuneet Jehovan todistajat). Uusimpien sensaatiohakuisten laskelmien mukaan loppu tulee 2013, kuten eräät fundamentalistit väittävät nykyään. "Todisteena" he käyttävä mm. Mayojen kalenteria(!). Mistä alkaen "pakanallisten" kansojen myytit ja kalenterit ovat päteviä "ilmoituslähteitä" teologisissa kysymyksissä?

Johanneslainen eskatologia: tuomio nykyhetkessä

Niinpä silmiinpistävä havainto onkin, että Johanneksen evankeliumissa ei ole mitään Jeesuksen lopunajallista puhetta eikä puhuta muutenkaan "aikojen merkeistä". Lopunajallinen (eskatologinen) tuomio ja erottelu tapahtuu jo nyt Jeesuksen sanojen äärellä (Joh.3:17-21,35-36;6:35-40).

Korostusta Kristuksen toisesta tulemisesta tulevaisuudessa erilaisten viimeisten päivien vaivojen jälkeen ei esiinny lainkaan. Myös ylösnousemus kuolleista on tässä ja nyt tapahtuvaa todellisuutta, eikä tulevaan viimeiseen päivään liittyvä tapahtuma. Itse asiassa se joka uskoo Kristukseen elää eikä ikinä kuole (Joh.11:24-26).

Toisesta tulemuksesta on jakeissa Joh.14:1-4 rauhallinen lupaus, että Jeesus valmistaa omilleen "sijaa" ja tulee sitten hakemaan omansa sinne, missä Hän on (taivaaseen). Tekstin tähtäyspiste on siinä, että Kristus on Tie Isän Jumalan luokse - nimenomaan ainoa tie - mutta mitään tavanomaista lopunajallista "aineistoa" ei esiinny: ei antikristuksia, luonnonmullistuksia tai sotia toisen tulemisen edeltäjinä. Vain maailman taholta tulevaa vihaa ja vainoa on odotettavissa Jeesuksen seuraajille (Joh.15:18-27;16:2).

Viimeisenä päivänä on Joh.5:20-29 mukaan lisäksi tapahtuva ylösnousemus, sekä elämään että tuomioon, mutta tämä näkökulma ei ole muutoin keskeisesti esillä johanneslaisessa teologiassa, vaan nimenomaan lopunajallisen erottelun nykyhetkisyys uskon perusteella.

Eksegeettisessä tutkimuksessa on todettu, että tulevaisuudessa tapahtuvaan viimeiseen päivään ja tuomiopäivään liittyvät kohdat eivät näytä kuuluvan alkuperäiseen johanneslaiseen teologiaan, vaan ne menevät evankeliumin myöhemmän kirkollisen toimittajan (redaktorin) tiliin, kun radikaalia johanneslaista teologiaa haluttiin saada harmonisoitua "valtavirran" eskatologisen opetuksen mukaiseksi. Huomaa jakeessa 5:28s Jeesuksen sanat "Älkää ihmetelkö tätä" -nykyhetkessä tapahtuvan tuomion ja erottelun näkökulma herätti alkukirkossa ihmettelyä, minne katoaa viimeisen päivän odotus ja tuleva tuomiopäivä.

Sanottakoon vielä, että perinteisesti apostoli Johanneksen kirjoittamaksi oletettu Ilmestyskirja ei kuulu johanneslaisen teologian perinteeseen, vaan se edustaa omaa teologiaansa, kristillistä apokalyptiikkaa (ilmestyskirjallisuutta).

Toinenkin näkökulma  - Kristuksen tuleminen ja Jumalan valtakunta viipyvät ensin luultua pitempään

Luuk.19:11-27 vertaus palvelijoille uskotuista rahoista "Niille, jotka olivat tätä kuulemassa, Jeesus esitti vielä vertauksen, koska hän oli jo lähellä Jerusalemia ja monet luulivat Jumalan valtakunnan ilmestyvän aivan kohta." Kiintoisasti nämä sanat löytyvät nuorimmasta synoptisesta evankeliumista, kun alkuseurakunnassa jo alettiin huomata Kristuksen saapumisen ja Jumalan näkyvän vallanoton viipyvän pitempään, kuin ensin oli uskottu. Mutta joka tapauksessa evankeliumissa puhuu ylösnoussut Kristus ja Herra ja Hänen ilmoituksensa on, että Golgatan ja ensimmäisen Helluntain tapahtumien jälkeen on odotettavissa seurakuntakauden aika ja elämä tässä maailmassa käyttäen vastuuntuntoisesti niitä kykyjä, jotka Herra on ihmisille antanut. Jumalan valtakunnan ilmestymistä ja tuomionpäivää saadaan odottaa pitempään ja sitä odottaessa on tehtävä työtä, ei pidä jäädä toimettomana taivaita tarkkailemaan.

Myös Paavalin toisessa kirjeessä tessalonikalaisille on opetus (2 Tess.2:1-12) lopun tulemisen viipymisestä. Paavali torjuu yli-innokkaan Kristuksen pikaisen tulemisen odotuksen ja opettaa, että tiettyjä asioita tapahtuu ennen Herran päivän tulemista. Ensin tapahtuu uskosta luopuminen ja Antikristuksen ilmestyminen. Itse kadotus, Saatana, ilmaantuu ihmishahmossa sen jälkeen kun pidättävä tekijä poistuu. Paavali on muuttanut opetustaan vuosien edetessä ensimmäisen tessalonikalaiskirjeen hyvin pikaisesta, hänen omana elinaikanaan tapahtuvasta Kristuksen tulemuksesta epämääräisen etäisemmässä tulevaisuudessa tapahtuvaan Herran päivään. Monet eksegeetit ajattelevatkin, että 2 Tess. ei ole Paavalin oma kirje, vaan myöhemmin jonkun hänen oppilaansa kirjoittama, mutta mitään välttämättömyyttä ei ole pitää sitä jälkipaavalilaisena. 

Toisessa Pietarin kirjeessä, jota aika yleisesti pidetään UT:n nuorimpana kirjoituksena, otetaan myös kantaa ongelmaksi koettuun Kristuksen tulemisen viipymiseen (2 Piet.3:1-13). Lopun ajan merkkeihin kuuluu "pilkkaajien" ilmaantuminen, jotka kyseenalaistavat Herran päivän viittaamalla siihen, että maailman meno jatkuu ennallaan kuten se on jatkunut ajasta aikaan. Ratkaisuksi Pietarin kirjeen tekijä muistuttaa tosiasiaa, että Jumalalle aika on erilainen kuin ihmisille. Jumalalle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta on kuin yksi päivä. Sitä paitsi lopun viipyminen on Jumalan armoa ihmisiä kohtaan - Hän ei halua kenenkään joutuvan kadotukseen, vaan odottaa kärsivällisesti kaikkien ihmisten kääntymystä. Jumalan näkökulmasta katsoen mitään viivettä ja lopun aikaa koskevien lupauksien raukeamista ei ole, vaikka aikaa menisi ihmisten ajanlaskussa tuhansia vuosia. Kiintoisana yksityiskohtana mainitaan, että kristityt voivat "jouduttaa" Herran päivän tulemista. 2 Piet.3:12 "jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa -- tuon päivän, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta."

Lisää puoltavia näkökohtia eskatologialle

Koko Raamatussa ei itse asiassa ole ainoatakaan ennustusta, joka selkeästi kuvaisi jotakin 1900-luvun tai tämän vuosituhannen tapahtumaa - tai jotain aikaisempaa vuosisataa edes. Raamatun ennustukset ja lopun tulemisen "merkit" ovat hyvin yleisiä, ja soveltuvat kaikkiin aikakausiin: sotia, luonnonmullistuksia, kulkutauteja, vainoja, moraalin rappiota, uskonnollista "luopumusta". Tällaisia ilmiöitä on ollut kautta historian.

Itse asiassa Uuden testamentin teologiassa on kohtia, joissa varoitetaan aikojen laskeskelusta ja kehotetaan karttamaan sellaisen harrastajia (Luuk.21:8 "...he sanovat...'Aika on tullut'. Mutta älkää lähtekö heidän perässään").
1 Tess.5:1-2 "Aikamääristä teille ei tarvitse kirjoittaa, veljet...."sekä Apt.1:7 " Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut".

Oleellista on johanneslaisen "preesenttisen" eli tässä ja nyt-teologian valossa vain usko Jumalan Poikaan ja Hänen sanaansa. Siinä on jokaisen oma individualistinen henkilökohtainen tuomio ja lopunajallinen ratkaisun hetki ikuiseksi elämäksi tai ikuiseksi kuolemaksi juuri nyt. Viimeinen päivä tulee kun sen aika on tulla - "kuin varas yöllä" - Jumalan suunnitelmissa ja nykyinen maailmanaika korvataan Jumalan valtakunnalla.

Jo VT:n profeetta Habakuk sai sanoman, jossa ilmenee mistä eskatologiassa on kysymys: voi näyttää siltä, että Jumalan antamat näyt eivät toteutuisikaan ja että Jeesuksen sekä apostolien odotus Jumalan valtakunnan tulemisesta olisi epäonnistunut, mutta niin ei kuitenkaan ole, vaan näkyjen toteutuminen on vain viipynyt pitempään kuin mitä on uskottu.

"Näky odottaa vielä toteutumistaan, mutta määräaika lähestyy joka hetki, se hetki tulee vääjäämättä. Jos se viipyy, odota, näky toteutuu varmasti ja ajallaan." (Hab.2:3)

Raamatun profetioihin ja eskatologiaan liittyneet toiveet ja odotukset lopun tulemisesta profetioiden omassa aikahistoriallisessa kontekstissa ovat rauenneet, mutta Jumalan sanaan sisältyvä eskatologia ei ole rauennut. Jumala on luotettava, vaikka Jumala välillä näyttäisi epäluotettavalta. Raamatun profetiat ja apokalyptiset näyt ovat monikerroksellisia ja niillä on sanottavaa ei vain omalle ajankohdalleen ja sen konkreettisiin historiallisiin tilanteisiin, vaan myös myöhempiin aikakausiin ja tilanteisiin. Esimerkiksi Danielin kirjan ja Ilmestyskirjan näyt liittyvät oman aikansa (makkabilaisaika 160-luvulla eKr. ja Domitianuksen vainot 81-96 jKr.), mutta ne vainot olivat esikuvallisia kuvaten myös aikojen lopussa kristittyjä kohtaavia vainoja. Jeesus puhuukin viimeisiä tapahtumia kuvatessaan (Matt.24:15) Danielin kirjan 9:24-27 "hävityksen kauhistuksesta" vielä Hänen ajastaan katsoen edessä olevana tapahtumana, vaikka Danielin näyt kuvasivat jo menneitä tapahtumia, kuten juutalaiset olivat itsekin niin ymmärtäneet. Tapahtumia ja ilmiöitä, joita kuvataan Danielin kirjassa ja Ilmestyskirjassa voidaan pitää siten alueellisina ja pienemmän mittakaavan esikuvina siitä, mitä "lopun ajan loppupäivinä" tapahtuu maailmanlaajuisesti ja täydessä laajuudessaan, kun Saatanan valta saavuttaa lyhytaikaisen huipentumansa maailmassa ennen näkemättömien tunnustekojen ja voimannäyttöjen kautta (2 Tess.2, Ilm.12-13). Emme vain tiedä, millä konkreettisella tavalla ja milloin ja millaisten välikappaleiden toimesta viimeiset tapahtuvat käyvät toteen. On siksi vaarallista alkaa samastamaan nykypäivän poliittisia johtajia ja ilmiöitä tai jotain yksittäistä sotaa (kuten Persianlahden sotia) joihinkin Raamatun profetioihin ja pitää niitä merkkejä välittömästä maailmanlopusta.

Raamatussa ei ole ilmoitettu, miten pitkiä aikavälejä lopputapahtumien välissä on. Raamatun eskatologiassa on nähtävissä kiintoisa jännite: loppu tulee pian - lopun tuleminen viipyykin ja sen tuleminen on riippuvainen tiettyjen ehtojen täyttymisestä. Kristuksen kerrotaan sanoneen, että evankeliumi on saarnattava ensin todistukseksi kaikille kansoille ja sitten vasta loppu tulee. Eikä evankeliumin julistus ole ennen nykyaikaa tavoittanut kaikkia maailman kansoja - Paavali kolossalaiskirjeesssä kuitenkin väitti evankeliumin tulleen jo saarnatuksi kaikille luoduille kaiken taivaan alla (Kol.1:23), mikä vie terää pois siltä väitteeltä, että juuri tänä aikana evankeliumin julistus olisi saamassa päätöksensä. Evankeliumin julistaminen kaikille kansoille on keskeinen ehto ja toinen syy lopun viipymiseen on Jumalan pitkämielisyys ihmisiä kohtaan. Kolmas ehto, jonka täyttymiseen Jeesus sitoo toisen tulemisensa on Hänen kansansa juutalaisten kääntyminen ottamaan hänet vastaan Messiaanaan (Matt.23:39). Paavalin teologia roomalaiskirjeen luvussa 11 (11:25-26) viittaa samaan: muista kansoista tulee ensin pelastettujen määrä täyteen ja sitten juutalaisten paatumus poistuu ja koko Israel pelastuu.

Qumranin yhteisön Habakuk-kommentaarin pesher-tulkinnassa näkyy selvänä käsitys siitä, että maailmanloppu ei tule niin pian kuin oli odotettu:

"Tämän tulkinta (=pesher) on se, että maailmanloppu viipyy kauan ja toteutuu paljon myöhemmin kuin mitä kaikki profeetat ovat puhuneet; koska Jumalan salaisuus on ihmeellinen".

Eskatologia falsifikaatiokriteerinä kristinuskolle

Kriittinen näkökulma eskatologiaa kohtaan

Miten muuten taivaankappaleita kuten Aurinkoa ja muita tähtiä voi "polttaa" ja saada "taivaan katoamaan jylisten" kuten 2 Piet.3 kuvaillaan maailmanloppua, jolloin taivaankappaleet palavat ja hajoavat (palaminen edellyttää happea ja jylinä ei kuulu avaruudessa). Polttaako Jumala ilmakehän vai mikä taivas silloin muka palaa (ja mitä "jylinää" voi kuulua ilmattomassa avaruudessa)? Tuokin ennustus on sidoksissa vanhentuneeseen maailmankuvaan, jossa uskotaan maan yläpuolella olevaan kiinteään taivaankupuun, jossa taivaankappaleet ovat kiinni ja joka sitten "poltetaan" viimeisenä päivänä.

Lisätietoa

Ylös